MC Maitoparrat http://www.mcmaitoparrat.com Yhtä suurta pakokaasua jo vuodesta 1998! Tue, 04 Aug 2009 07:42:24 +0000 http://wordpress.org/?v=2.6 en Vieraskirja http://www.mcmaitoparrat.com/?p=967 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=967#comments Mon, 18 May 2009 13:46:13 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=967 Jätähän jälki partojen vieraskirjaan, osallistut samalla kilpailuun. Kerran vuodessa partojen virkistysosasto valitsee vieraskirjasta voittajan, jolle lähetämme Seimaan hoodeesta pudonneita osia.

Arpaonnea! Paras voittakoon!

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=967 Kesäkarkelot http://www.mcmaitoparrat.com/?p=929 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=929#comments Sat, 16 May 2009 20:00:22 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=929 Äänestys loppunut.. karkeloiden äänestyksen vei niukasti viime vuoden mökki kaupungin kupeessa..

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=929 Seikkailu tunturissa! http://www.mcmaitoparrat.com/?p=239 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=239#comments Wed, 19 Nov 2008 17:55:16 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=239
Jaken tyylinnäyte yleisön pyynnöstä ammoisilta ajoilta: Olipa kerran talo. Siellä asuu: Kalle, Ville, Viljami, Eemeli, Jarmo, Jussi, Jorma, Matti, Veli- Matti ja Aatami. He istuivat pöydässä. He söivät kaurapuuroa. Ville ei tykännyt puurosta. Jarmo oli synnynnäinen ikiliikkuja. Veli- Matti on matemaattinen nero. Viljami söi Viljami- leipää. Jussi oli korjaamassa autoa. Eemeli keksi hyviä juttuja. Reiska on Jussin kaveri. Muut kaverit ovat: Ville 2, Jani, John, Mikko, Jeremias. He kaikki olivat kävelyllä. Heitä vastaan tuli kissa. He luulivat, että se on leijona. He hakivat keihään ja tappoivat kissan, jota luulivat leijonaksi. Mutta vastaan tuli virtahepo tällä kertaa. Se puski Jussin rotkoon. Eloon jäivät Kalle, Ville, Viljami, Eemeli, Jarmo, Jorma, Matti, Veli- Matti, Aatami ja kaveri Reiska ja muut kaverit plus virtahepo..

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=239 Autiolla saarella http://www.mcmaitoparrat.com/?p=213 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=213#comments Tue, 18 Nov 2008 08:57:54 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=213
Losootin yhtenä päivänä Volvollani pitkin kaupungin kapeita kujia. Konehuone tirisi kivasti, olihan öljyt valahtaneet pihalle toissapäivänä ja nyt sitä kärysi pakosarjan pinnalla. Sininen käry peitti tienoon harsoonsa. Öljynpainevalo vilkkui samaan tahtiin kuin keltainen valo liikennevaloissa joten losootin risteyksestä yli ja siitäkin vielä. Kurvasin rantabulevardille ja ihastelin hetken kesäisen meren aaltoja. Taisin harmitella puoliääneen kun ei ole venettä eikä saarta jonne kurvaisi. Yhtäkkiä Volvon näyttöruutuun tuli kysymys: “Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?” Häh, olin taas aivan puulla päähän lyöty. Vastasin nopeasti mitä mieleen sillä hetkellä tuli, että kauniin naisen ja kaljaa. Vastaus oli muka oikein koska äänimerkki hyväksyi vastaukseni. Kohta näyttöruutuun ilmestyi uusi teksti: “Toimi ripeästi!” En osannut enää muuta kuin ottaa jalat alle ja juosta lähimmästä Siwasta mäyräkoirallisen olutta ja toiseen käteen nappasin kaupan kassan, ihan verevänoloinen kesätyöntekijä kun oli. En siinä ehtinyt tytölle tarkemmin selittämään, sanoin vain että nyt on tosi kyseessä. Kun pääsimme autoon, kytkeytyi automaattipilotti päälle ja matka ilman kuljettajaa alkoi. Apukuskin kasvot valahtivat valkeiksi. Laitoin taustalle tunnelmamusiikkia gramofonista, jotain ruotsalaista humppaa alkoi työntymään ohjaamoon. Sanoista en saanut selvää kun kaiuttimet vetelivät muutenkin viimeisiään. Volvo luikerteli kaupungin kaduilta meren yli johtavalle sillalle ja saaren päähän. Vauhti vain lisääntyi laiturialueen lähestyessä, mutta en panikoinut. Olin jo oppinut luottamaan koslaan, se ei tekisi virheitä, toivottavasti. Tyttö piteli silmiään kiinni ja kiljui, yritin rauhoitella häntä työntämällä tikkaria hänen käteensä. Odotettavissa oli ilmalento ja suht komea sellainen. Ehdin vilkaista nopeusmittaria juuri ennen kuin syöksyimme mereen, se näytti 90 km/h ja muuttui saman tien solmumittariksi. Kiisimme ulapalle niin pitkälle että kaikkialla näkyi vain merta. Sitten vauhti tyssäsi ja konehuone hiljeni. Näyttöruudulle paukahti teksti: Tervetuloa autiolle saarelle! Vilkaisin ikkunasta ulos ja tosiaan, autiosaari-idylli oli täydellinen, Volvon katollakin törrötti kaksi palmua. Kiipesimme tytön kanssa katolle, sinne oli levittynyt Volvon automaattijärjestelmästä sopivasti hiekkaakin. Otimme aurinkoa ja katselimme auringonlaskua lumoutuneina. Volvo eli autiosaaremme kellui mukavasti laineiden myötäilessä. Aamuksi olimme siirtyneet automaattijärjestelmän ohjaamina takaisin kaupungin rantaan. Puliukko kuseskeli juuri mereen eikä todellakaan uskonut silmiään. “Nyt saakeli loppui juominen, olen tullut hulluksi!” se huusi itsekseen. Heitin miehelle kookospähkinän aamupalaksi. Pilotin voimalla siirryimme vielä kuivalle maalle ja solmumittari kääntyi takaisin kilometrimittariksi. Palmut laskeutuivat teleskooppimaisesti takaisin katon kätköihin ja hiekat imaistiin automaattisesti koslan uumeniin. Uusi päivä oli alkamassa, tehtaan pilli vihelsi ensimmäisen kerran. Yksi seikkailu koslan kanssa oli jälleen takanapäin. Rannan roskapönttörivistön yllä kaarteli lokki, ensin luulin sitä kotkaksi mutta lokkihan se vain olikin. Sen ääntely paljasti sen armottomasti, vaikka liidoltaan se kotkaa hetken muistuttikin. Nappasi makkarapapereita suuhunsa ja lensi ylväänä kohti itäistä taivaanrantaa. Tyttö jäi kaupalla kyydistä ja itse painuin kotiin nukkumaan. Juuri ennen silmien ummistamista kuulin kojootin ulvovan jossain kaukana vaikka aamu oli jo pitkällä. Nukuin sikeästi kuin tukki, meri-ilma teki tehtävänsä.

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=213 Hirmulisko http://www.mcmaitoparrat.com/?p=211 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=211#comments Tue, 18 Nov 2008 08:56:39 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=211
Katselin tässä päivänä eräänä Volvoani ja silittelin sen nukkavierua hipiää. Kiertelin sen ympärillä ja noteerasin klohnut ja ruosteet sieltä täältä. Uusia elämän jälkiäkin oli taas nahkaan ja helmaan ilmestynyt talven aikana. Ilkivaltaa, kolareita, pintaraapaisuja. “Niiltä ei vain voi välttyä”, tuumasin sille, samalla kun kaadoin Substralia sen rasvaiseen imusuuttimeen. Volvo tykkää siitä kun sille puhelee, aivan kuin kukatkin. Sen olin huomannut yhteisen taipaleemme aikana.
Keväällä kun popniittipistoolini oli jumissa, auto pysyi kasassa pelkän ilmastointiteipin varassa. Mutta niin vain meni katsastuksesta läpi silläkin kertaa, vaikka keulavisiiri oli täysin pystyssä. Parkkipaikalla se tuntui olevan naapureiden yleinen ihmettelyn ja halveksunnan kohde. Ilta-auringossa kuulemma kamala näky. Ei ole kiva terassilla hörppiä iltakahvia kun tuollainen rutjake seisoo suoraan näköetäisyys-sektorin keskivaiheilla. Isännöitsijäkin uhkasi häädöllä jos ei Volvo lähde parkkipaikalta: “Joko sinä lähdet tai Volvo lähtee!” -se huusi kerrankin kun köröttelin kyliltä kotiin. Rauhoittelin talopäällikköä perinteisin keinoin, pullo kirkasta kainaloon ja taas kuukausi lisäaikaa. Naapurin penskat huutelivat ja nimittelivät sitä jo perunanistutuskoneeksikin. Eikä se kaukana totuudesta ollutkaan, olihan se ennen minua palvellut perunakauppias-reppurilla pitkään työsuhdeautona. Tuorein vaurio oli kuitenkin takarenkaaseen kusaistu pitkä viiru kiimaisen kulkukissan kitkerää odööriä. Sen tuoksu huumasi koko miljöön. Toisaalta hukkaan meni sekin neste, olisi edes tankkiin kusaissut senkin mokoma kolli.
Otin tukevan polviasennon auton takaosassa ja kumarruin katselemaan pohjapeltejä pitkälti käsieni varassa. Nyökkäilin hyväksyvästi näkemälleni, kaikki kunnossa päällisin puolin. Seuraavaksi kurkistin pakoputken sisään. Sain tietenkin silmän ympärille mustan nokirenkaan. Ruuvasin putken päätä kuin kaukoputkea tarkentaakseni zoomia. Putken kautta näkyi par aikaa pelattava Suomi-Kanada jääkiekko-ottelu. Ottelu oli vanhentunut vasta vajaan minuutin mutta Kanada johti jo 1-0. Ruuvasin putken päätä hiukan lisää myötäpäivään ja näkyviin lehahti joku luontodokumentti entisaikojen hirmuliskojen elämästä. En jaksanut alkaa sitä seuraamaan, Volvossani oli ihan tarpeeksi hirmuliskoa minulle. Peittelin hirmuliskon yöunille vetämällä sen ylle vanhan armeijan naamiointiverkon. Toivotin liskolle hyviä öitä ja lupasin huoltaa pahimmat repsotukset vielä tämän kesän aikana, siihen senkin oli tyytyminen. Naamiointiverkon reikien ansiosta kosteus ei jäänyt peltien pinnalle korroosiota väsäilemään, mutta ikkunat olivat siltii aamulla sulat. Sinä yönä preeriasusikaan ei ulvonut. Aivan kuin luonto olisi synnytystuskissaan hiljaisena vain odottanut uuden aamun valkenemista. Paistelin vielä ennen nukahtamista pannulla viiriäisen munia ja papuja. Sälekaihtimet pilkkoivat sisään tulevan katulampun valon useisiin kaistaleisiin seinälläni. Niitä laskiessani nukahdin. Jossain kaukana ulvoi kojootti mutta en kuullut sitä enää uneni läpi. Vuorokausi oli vaihtunut ja olimme taas päivän lähempänä määränpäätämme, ajoista ja hetkistä emme kuitenkaan tienneet ja matkaakin oli kuitenkin vielä jäljellä sekä Volvolla että minulla. Iltarukouksessani pyysin Volvoa kanssani taivaaseen jos vain mahdollisesti Jumalalle passaisi sellainen järjestely. Nähtäväksi jää. Olisihan se hienoa ajella Volvolla kultakaduilla ikuisesti pois tiehensä vain. Taivaaseen Volvo ehdottomasti ennen pitkää kuuluukin. Se kun on ollut aivan liian hyvä auto tänne maanpäällisiin kurvailuihin.

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=211 Huume-epäilyä http://www.mcmaitoparrat.com/?p=208 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=208#comments Tue, 18 Nov 2008 08:54:51 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=208
Heräsin eräänä aamuna tiukkasävyiseen puheluun. Kesken unieni minua alettiin tentata ytimekkäästi ja sotilaallisesti. Luulin olevani vielä unessa mutta kun nipistin itseäni käsivarresta huomasin kivun olevan realityä ja niinpä aloin yrittämään karistamaan unenrippeitä silmistäni ja päästä jyvälle mistä luurin toisessa päässä puhellaan. Paikallinen komisario siellä uteli tekemisiäni ja menemisiäni viimeaikoina. -Missä olit silloin ja silloin? Mitä teit silloin ja silloin? Ja kohta sain kuulla varsinaisen syynkin: Minua epäiltiin huumetouhuista! Olin muka osa yhtä suurta huumekartellia. -What the fuck, ajattelin ääneen, niinkuin amerikkalaisissa elokuvissa olin nähnyt tällaisissa tilanteissa syytettyjen ajattelevan. En ollut uskoa korviani enkä varsinkaan silmiäni kun vilkaisin ulos sälekaihtimien raosta, piha oli täynnä poliiseja ja pari helikopteriakin kaarteli paikalla valonheittimineen. Laskin ainakin kolme tarkka-ampujaa asemissaan vastapäisten talojen katoilta. Oikealla läheisen Siwa-ruokamarketin etupihalla kökötti puolustusvoimien Pasi-kuljetusvaunu ja sen raskas konekivääri osoitti suoraan asuntooni. Komisario käski minua pukemaan välittömästi ylleni ja saapumaan parkkipaikalleni jossa säilytän Volvoani. Tilanne vaikutti absurdilta, luulin edelleen näkeväni unta mutta nipistystesti osoitti sen jälleen olevan luulotietoa. Ulkoilmaan astuessani tunsin miten infrapunatähtäimet liimautuvat rintakehääni. Nostin kädet ilmaan että näkevät sentään että olen aseeton. -Maahan!, kuului voimakas huuto. Tottelin käskyä saman tien ja paiskasin pitkäkseni asfaltille. Väsytti muutenkin, olisinpa saanut jatkaa uniani.. Naapurin mummon pää paistoi ikkunalla kuin aurinko pilvettömältä taivaaltaan, ja kissa sylissään tottakai. Hetkessä olin käsiraudoitettu ja minua vietiin nappulakengät viistäen kohti Volvoani. Muita kenkiä en löytänyt siihen hätään kuin vanhat futiskenkäni. Lyhyt kuulustelu ja myönsin auton kuuluvan minulle. Lisäksi minut puhallutettiin, mittari näytti tietenkin nollaa eli zeroa. Vasta Volvon sisätiloihin katsoessani hämmästyin itsekin sen kasvavan villinä jotain vihreää heinää. Myös muutama ampiainen näytti pörräävän sisuksissa. Ihmettelin asiaa ääneen, konstaapelien säestäessä juttuani röhönaurullaan. -Vai et muka tiennyt että autossasi kasvaa marihuanaa, hah hah!? Huumepoliisi tunki päänsä auton sisään ja nuuhki ilmaa nenä pitkällään. Ei kuulemma vastannut täysin marihuonaviljelysten aromia. -Jotain outoa tässä on, mies säesti epäilyjään. Tutkija riuhtaisi samantien nipullisen puskia irti juurineen tutkiakseen tarkemmin mitä rehut oikein olivat. Samassa paljastui koko homman karuus ilmieläväksi kun varren perässä roikkui perunan mukuloita. Ei isoja mutta perunoita kaikki tyynni. Lisäksi näytti muutama horsma tarttuneen tutkijan kouraan. Mies paiskasi tutkimustuloksensa asfalttiin silmät säkenöiden. Ehdin vanhoja biologian tunteja muistellen laskea miehen silmissä killuvat wattimäärätkin, about 1700 w. En ollut kahteen kuukauteen päässyt autooni jalkani murtumisen takia ja sillä välin auton lattialla pyörineet ituperunat olivat toteuttaneet luonnollista tarvettaan lisääntyä. Ja olivat lisääntyneetkin todella villisti. Auton sisätilat muodostivat niille eräänlaisen kasvihuoneen. Kosteuttakin tihkui ilmeisesti sen verran sisätilojen lämmitysjärjestelmästä että varret saivat tarpeeksi vettä kasvuunsa. Tunsin vielä rinnassani infrapunasäteilystä aiheutuvaa pistävää kuumuutta kun operatiota johtava komisario veti koko homman takaisin lähtöpisteeseen komennollaan: -Kaikki yksiköt, palatkaa kotiasemaan, X, Y ja Z! Vapauduttuani raudoista tarjosin heti operaation johtavalle komisariolle kapallisen uusia perunoita hyvin suoritetusta tehtävästä. Itse huumepoliisi viipotti jo kaukana poplaritakin helmat villisti ilmassa paukkuen. Seuraava tehtävä kuulemma odotti häntä ja vaati nopeaa paikalta poistumista. Tarkka-ampujat nousivat katoilta helikopterien kyytiin ja poistuivat pikaisesti talojen taakse. Komisario pyyteli anteeksi erehdystä. En ollut kuitenkaan moksiskaan tapahtuneesta, enkä siitä että sain rikollisen maineen taloyhtiössäni. Vältinpähän jatkossa pihan kunnostus ja -talkootyöt kun ei kutsuja enää sadellut postiluukusta. Raotin komisariolle vielä hiukan pandoran lipasta eli kerroin Volvon menneestä elämästä sorateiden stakeout-kärrynä virkavallan palveluksessa. Kyyneleet tirahtivat saman tien ison miehen silmiin ja alaleuka alkoi väpättämään villisti. -Onko tämä todellakin SE stakeout-Volvo landelta, the one and only? Nostalgisen ilmeen vallassa mies silitteli auton pintaa kuin naisen povea ja kertoi että autoon liittyy monia hyviä ja vähemmän hyviä muistoja. Lopulta hän palas takaisini realityyn ja otti naamalleen tiukkasävyisen virkaatekevän komisarion ilmeen. Sitten hän kysyi onko minulla nälkä. Ja olihan minulla. Niinpä ajelimme sireenit soiden kaupungin parhaalle grillille jossa komisario tarjosi minulle herkullisen lounaslautasen. Kaukana taustalla kuului moottoritien jylinää aamuliikenteen vilkastuessa hiljalleen. Jossain ulvoi myös susi. Tästä päivästä tuli vielä hyvä päivä.

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=208 Jouluruuhkassa http://www.mcmaitoparrat.com/?p=206 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=206#comments Tue, 18 Nov 2008 08:50:03 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=206
Olin Volvollani joulunalusruuhkassa keskikaupungilla pörräilemässä. Volvo kehräsi tottakai kuin unelma, olinhan vaihtanut pannuhuoneeseen uudet mönjät. Ollessani Anttilan kulmilla kojetaulun näyttöruutuun tuli yllättäen teksti: “Window Throw Clothes”. Ja heti perään kysymys: “Yes or No?” En tiennyt edes mitä koko kysymys tarkoitti, mutta painoin riskipelillä Yes-nappulaa. Meni hetki ja moottorin kierrokset laskivat noin kolmeensataan. Kaikki toiminnot autossa ikäänkuin valmistivat jonkin uuden toiminnon esiintuloa. Sisätuuletinkin jäi paikalleen jurnuttamaan tasaista tyhjäkäyntiään. Jännitys alkoi nostaa puserossani mittariaan. Olin valmiina vetämään käsijarrun täyteen kireyteen jos tästä lähdettäisiin kuuraketin lailla jonnekin suuntaan tormoottamaan, mutta ei…Kohta pannuhuoneen puolelta alkoi kuulumaan rutinaa ja vihellystä. Mustaa savua työntyi auton kiduksista. Kolinaa takaluukusta. Sitten tuulilasi yhtäkkiä sumeni, aivan kuin vesihöryä olisi tullut sen pintaan. En nähnyt hetkeen mitään joten pysäytin autoni tien sivuun. Kun höyry alkasi klasista haihtumaan niin näin miten samaan tahtiin kadulla kulkevien ihmisten vaatetus alkoi haihtumaan. Vaatteet hupeni suorastaan silmissä ja kohta tiellä käveli pelkästään alastomia ihmisiä. Heristin silmiäni: “Mitä!?” Kun avasin silmäni uudelleen ilmiö vain jatkui, alastomia ruhoja liikehti sinne tänne. Nipistin itseäni mutta olin hereillä. Tuulilasiin oli siis ilmestynyt elementti joka mahdollisti kadulla kulkevien ihmisten vaatteiden läpi näkemisen. Muista ikkunoista katsottaessa näky oli normaali, ihmiset kulkivat kadulla talvipukeissaan. Ja taas kun katsoin tuuliklasin läpi niin pelkkiä alastomia ihmisiä säntäili jouluostokset käsissään. Oli muutenkin ruuhka-aika niin ihmislihaa oli liikenteessä yllin kyllin. Naisia, nuoria ja vanhempia, riippuvine ja törrötävine värkkeineen ja nöpöttävine nänneineen. Miehiä kulkusineen. Karvaisia ja sileitä apinoita. Ymmärsin että tottakai tällainen lasi oli tärkeä poliisien stakeout-keikoilla kun oli tärkeää nähdä rikollisen vaatteiden läpi että piilotteleeko hän pistoolia tai muuta asetta vaatteidensa alla. Tuulilasi alkoi taas höyrystymään, tällä kertaa ilmeisesti matkustamossa lisääntyneen kuumuden ja mielenkiinnon tähden. Pikkuhiljaa lasi sitten palautui taas normaaliksi ja myös vaatteet lisääntyivät ihmisten yllä. Henkäisin syvään, moni ei uskoisi mitä juuri näin. Luulisi minun vain seonneen lopullisesti jos yrittäisin kertoa. Otin loikkarin pois päältä ja kurvasin Volvoni esikaupunkialuetta kohti ja losoottelin lähes pintakaasulla siltojen yli itään. Tämä kokemus ei jättänyt minua ihan heti rauhaan. Kotona ilta-askareitakin toimittaessani ajatukseni palautuivat tämän tuosta liikenteessä näkemiini suloihin. Katsoin ikkunasta ulos. Aurinko alkoi takavasemmalla värjäämään puiden latvustoja punaisellaan. Yksinäinen kottarainen kaarteli hetken kerrostalojen väleissä ja lensi sitten koillisen suuntaan. Roskiksesta nousi asunnoton mies kierrokselleen. Pissaten porttikongiin. Ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi aina alaston, mietin ja painuin suihkuun. Pesin tuskan hiet iholtani ja hinkkasin hoitoainetta kuontalooni. Yöllä heräsin kojootin ulvontaan. Junan jyskytys kantautui jostain preerialta. Ilmat olivat alkaneet selvästi viilentyä, rospuutto oli takanapäin.

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=206 Jose http://www.mcmaitoparrat.com/?p=204 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=204#comments Tue, 18 Nov 2008 08:48:21 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=204
Losootin Volvolla pitkin esikaupunkialueen slummeja. Sivuklasissa vilistivät palavien tynnyrien äärellä lämmittelevät kulkurit ja asunnottomat. Roskapöntön raotetun kannen alta luurasivat ihmissuden nälkäiset silmät. Jostain porttikongista kuului henkihievärissään piehtaroivan sian kirkumista. Konepistoolit lauloivat räikeää sarjaansa luotikujalla ja rankkasade huuhteli veret viemäriverkostoon. Näille kaduille ei olisi hyvä pysähtyä, ainakaan pidemmäksi aikaa. Varmistin että Volvossa oli ikkunat ja ovet säpissä. Etsin erästä henkilöä kaduilta. Hänellä on ilmiömäisiä kykyjä saada auki jumiin jääneet ovet ja takaluukut vaikka pullasudilla. Niin, hän oli rikollinen. Tajusin että aikani oli käymässä vähiin, minut oli nyt huomattu näillä kaduilla. En kuulunut joukkoon, ihmiset alkoivat hermostua läsnäolostani. Olin aivan liian valkoinen näiden mustanaamojen joukkoon. Paitsi ihonväriltäni myös ajatuksiltani. Olin muukalainen Volvoni kanssa heidän reviirillään. Heille edustin jotain hyvinvointiyhteiskunnan kermaväkeä. Vaan tietäisivätkin millainen reikätasku-resupekka olenkaan. Sitten näin Josen. Häneltä oli amputoitu oikea jalka sitten viime näkemän. Painoin pari kertaa Volvon sumutorvea. Ei vaikutusta. Kurvasin jarrut kirskuen hänen kulkureitilleen, puoliksi jalkakäytävälle. Heilutin ikkunasta kättäni. Hän ei edes vilkaissut päälleni, ei tuntenut enää. Väisti vain ja konkkasi sauvansa varassa pois. Olivat aivopesseet hänet, senkin pirulaiset! Korttelin päässä hän vilkaisi taaksepäin kauluksensa yli ja katosi sivukujalle. Samassa Volvoni alkoi kiinnostaa slummien kasvatteja. Eivät piitanneet edes siitä että istuin kuskin penkillä. Alkoivat irrottaa osia Volvosta ahnailla sormillaan. Eivät toki saaneet mitään irti kun painoin kaasupedaalia ja luukutin keskikaistaa idän suuntaan. Yli sillan ja siitäkin vielä. Taustapeilistä vilkaisin vielä taaksepäin kun slummi jäi taakse. Se kietoutui harsomaiseen usvaan, näky olisi ollut jopa romanttinen ilman tietoa totuudesta. Ajoin Volvon talliin ja pesin visvat ja tahrat pois pelleiltä. Nostin pöydälle unohtuneen oluen huulilleni ja huuhtelin katkerat karstat kurkustani. -Jose-parka, ajattelin ja lämmäytin itselleni vielä pari paahtoleipää. Sinä yönä kuulin suden ulvovan slummikorttelista päin. Jose oli kai päässyt perille.

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=204 Kulttuurishokki http://www.mcmaitoparrat.com/?p=194 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=194#comments Tue, 18 Nov 2008 08:33:29 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=194
Kurkistin pöksyihini
Kurkistin pöksyihini, oli kesä.
Auto kulki ohitseni,
töräytti piippu tehtaan,savut paksut.
Rääkkyen lensi varis,
jäi tuijottamaan, puun korkean latvaan.
En enää kääntyen jaksanut lähteä.
Väsähdin ja menin nakkikioskille.
Valjua, valjua totesi myyjäni ilmeestäni..
Kaljua, kaljua kiillottamaan jäi.
Oli rospuutto.

Haistoin vit*n tuoksun
Saavuin keittiöön, todetakseni..
olit poistunut jo.
Silloin näin pöydällä sen, mink jo kuolleen luulin,
silakan kotoisen, kitumassa, haukkomassa.
Kalauttaa taisin liiankin kovaa, silliä päähän,
vaan takanain on nuoruuteni päivät.
Mummon vanha kaappikello,
sen mä ulos nakkasin..
kuin tietäen, ei takaisin aika entinen palaa. täytyy mun matkoihini luikkia taas salaa.
Käsissäni tuoksu vitun, vai lieneekö sillin.
Sittenkin.
Oli rospuutto.

Elämän kouraisemaa takavasemmalta
Ei enää ollut liukas,
kaikkialla kuului kuikan kujerrus.
Raastaen porkkanat raastoin,
sydäntäni kuullut en.
Olin raaka. Ihmiseksi vain luultu,
päällepäin siltä ehkä näytinkin.
Annoin palaa. Potkin puhelinkopin säpäleiksi.
Illalla söin lautasellisen puuroa, hillosilmällä.
Pyllisti ukko naapurin, katsoi persesilmällä.
Perästä kuuluu, sanovat viisaat.
Totesin vääräksi, mitään ei kuulunut.
Vain tuuli humisi.
Veneessä se oli istunut koko kesän ja talven veneen alla,
mulle sanottiin.
Niin kai sitten, tuumasin.
Verkot jää monilta veteen.
Auringon kylmä kajastus kellotornissa.
Oli rospuutto.

Mä oon kova jätkä
Mä oon kova jätkä,
mä heitän karkkipaperit maahan.
Mä oon kova jätkä,
mul on lippis väärinpäin.
Mä oon kova jätkä,
mä kuuntelen hevii omas huonees.
Mä oon kova jätkä,
mä pystyn valvoon koko yön.
Mä oon kova jätkä,
mul on siisti musta nahkavyö.
Mä oon kova jätkä,
mä istun dösäs aina takana.
Mä oon kova jätkä,
mutsin mielest mä oon kalpee ku lakana.
Mä oon kova jätkä,
mä nostan kaulukset aina pystyyn.
Mä oon kova jätkä,
mul on suu täynnä purkkaa.
Mä oon kova jätkä,
joskus mä pornolehteekin kurkkaan.
Mä oon kova jätkä,
mä en koskaan käy suihkus.
Mä oon kova jätkä,
mul on lenkkarin nauhat auki.
Mä oon kova jätkä,
mua ei koskaan koulun ruokalassa näy.
Mä oon kova jätkä,
mä aina ruokatunnilla snagarilla käyn.
Mä oon kova jätkä,
mä en käytä ikinä pipoo.
Mä oon kova jätkä,
mä oon kattonu kaikki Chuck Norrisin leffat.
Mä oon kova jätkä,
mä pystyn syömään raakaa sipulia.
Mä oon kova jätkä,
mä en pelkää ripulia.
Mä oon kova jätkä,
mun broidilla on jenkki.
Mä oon kova jätkä,
mulla on siistit aurinkolasit.
Mä oon kova jätkä,
mulla on kulunut farkkurotsi.
Mä oon kova jätkä,
mul on viritetty mopo.
Mä oon kova jätkä,
mun maikkaki on kans yks Hessu Hopo.
Mä oon kova jätkä.

Sorbus, elämän eliksiiri
Kiven alla aarre,
vesi sen viilentää.
Paikalla koko jengi,
missä kingi kipittää?
Siwan pussista kaljaa,
ei täs tartte maljaa.
Pieni pipo päässä,
meri ei enää jäässä.
Huutoa ja laulua,
mekkalaa ja rähinää.
Nyrkinisku leukaan,
ei kai tänne kukaan jää.
Tuolta tulee kingi,
hiljenee koko jengi.
Paiskaa tiskiin kovan luun,
sulkee sillä jokaisen suun.
Saalis varastettu on,
alta kuuman auringon.
Nyt me tätä juhlitaan,
Sorbus esiin piilostaan!
Riemuun yhtyy joka suu,
murheet kaikki unohtuu.

Pastillit seinään
Heitä nyt hevon vitun kuuseen ne pastillit jo!
Eksä tajua että ne on kuumaa kamaa?
Paiskasin koko askin seinään niin että kajahti.
Luulevat meitä sankareiksi.
Pah, mitä vielä!
Karkeamman luokan antisankareita.
Vain kääntyen poltat sä viimeisen sillan.
Variskoot luulon hedelmät, itsekkyyden puusta.
Versokoot niitettäväksi ahneuden siemenet.
Kunnian nimissäkö,
sä ihminen, eniten hallaa teet?
Entisestä elämästä nauttien,
vapauden jaksoa kaihoten.
Ikuisen kylvön mailla, sinäkin luopio,
pennoset pinoon kokoat.
Ajatuksistani heräsin,
kun töräytti pilli tehtaan.
Aika sulkea termospullo.
Rospuutto oli jo takanapäin.

Vapaus vai pako
Hän levitti reitensä.
Minä levitin voita leivälle.
Niin se elämä heittelee.
Ja leivänmuruja pöydän alle.
Lujassa on henkiset siteet.
Eksä vois viedä antikseen nuo niteet?
Palasin vielä kerran rikospaikalle.
En mä jaksanut sille vastata.
Barrikaadeilta kuului vielä huuto.
Pommikoneiden ääni oli vaiennut.
Elettiin rospuuttoa.
Pöydällä höyrysi termospullo.
Hernekeittolautaset oli nostettu liedelle.

Elämä noutaa omansa
Loimuavia revontulia katsellessa,
unohdin ajan riennon.
Ajattelin sinua!
Sitten putosin puusta.
Kuin käki olisi kukkunut?
Nauroiko se?
Selkä terävään kiveen.
Käsi jäi selän alle.
Haukkuuko jossain koira?
Oksia satoi niskaan.
Kusettaa.
Onko se poikki?
Kaukana jänis loikki.
Yritin huutaa.
Paleltaa.
Mynthonit jäi tuvalle.
Löytävätkö ne mut?
Ylös en päässyt.
Sisuni herätin,
kamani keräsin.
Varassa käsien,
kymmenen kilsaa ryömien.
Saavuin pirtille,
muut jo saunoneet oli.
Narahti pirtin lattia.
Jalka nurinpäin polvesta.
Kotona on kertomista, tuumasin.
Pontikalla kipuni huumasin.
7 viikkoa sairaslomaa.
Jäikö ne mynthonit pirtille?

Mulla on iso muna
Kuulin kun se huoppas sitä samaa:
“Mulla on iso muna,
mulla on iso muna”.
Kettingillä vetelin sitä pitkin selkää.
Sit se rauhottu.
Kaatui ku tammi.
Toinen kailotti seinän takana.
Nuijanukutus ja kuolonkorinaa.
Kaffitunnilla kerrottiin kummia,
joku oli nähny kaupungilla tummia.
Neekeri tai savunahka, aivan sama.
Olen suuressa talossa, valkeassa talossa.
Leijailen hämyssä.
Äänet vaimenee.
Rajat hämärtyvät.
Pippurikaasua naamalle,
kohta on kesä, oi.
Kaltereiden takana,
sähköpamppu soi!

Lopputili ja lomille lomps
Lihamyyjän pinna petti,
heitti kyljykset seinään ja lähti.
Jonnekin vehreyteen, sinne sieluni!
Paratiisin tuulahdusta, sitä maistamaan.
Patoutumien elämä riittää.
Siellä sä olet vapaa!
Lennä, oi lennä!
Hei mitä nyt?
Ei kai tän aineen vaikutus
nyt jo lopu, perkele?!

Pilluneekeri
Hei pilluneekeri!
Ja äijä oli karvanen ja läski.
Kaljapullo ja verkkopaita.
Kuka veti mun lääkkeet?
Missä pilluneekeri on?
Tukka sekasin,
harakka puussa.
Avaamattomat kirjekuoret,
perunankuoret altaassa.
Tohveliin tarttunut leivänmuru.
Tiskipöytä täynnä likaisia astioita.
Vessassa kusta ja paskaa.
Hikiset lakanat.
Paa se kraka suoraan, anoppi tulee kylään!
Turvenuija paskalla
Rauhallinen miljöö kietoo syleilyynsä.
Sunnuntaiaamun rauha.
Auringonnousussa uusi toivo,
kaiken alku.
Kastepisaroiden laulu,
tyyni järvi.
Yhtäkkiä ovi aukeaa,
äijä syöksyy ulos!
Avaa lennossa napit housujen
ja puun juureen kyykistyy.
Ei sivuilleen vilkuile.
Paskantaa mättäälle,
äänet halkoo hiljaisuuden.
Ripulia ja löysää mahaa valittaa.
Nostaa housut ja vielä oksentaa.
Menee sisään.
Mikään ei ole enää kuin ennen.
Aamun rauha on vain muisto.

Istun pashalla.. on pääsiäinen
Istun pashalla.
Syön myös mämmiä.
Lammasta menee.
Ja munia.
Kahvipöydästä rahkanisua.
Raeruohon takana
pääsiäisyö.
Nyt ei auta,
on mentävä…
lopun iltaa
istun paskalla.

Kuristajakäärme kuristi itsensä
Pulinat pois jonossa!
Lorinasta päätellen joku kusi kaaressa.
Pisuaari täyttyi.
Seinän takana paskottiin.
Pisuaari tuli yli äyräiden,
tulva ja kaakeleiden lotinaa.
Kiirettä seinän takana,
lattia vietti looshiin.
Kusivettä seinän alta,
terveisiä pisuaarista!
Kuristajakäärme kuristi itsensä.
Tiukkakin tilanne voi mennä tiukemmaksi.
Oli rospuutto.

Lavuaari tulvii
Kevättulva pamahti lavuaariin.
Iski sen täyteen hujauksessa.
Peilissä kasvot kalpeat.
Eilisen huurut keuhkoissa.
Perintöä odotellessa.
Korkki aalloilla kelluen.
Pohjassa avain arkun sen.
Poikkiteloin ei virrassa jaksa.
Kohta tässä poksahtaa maksa.
Aurinko heitti kajastuksen pölykapseliin.
Rapussa haisi vauvan paskavaipat.

Aavistus kertoo totuuden
Kirpakkaa kirpakkaa,
huusi mummo piimästä.
Porstuassa kopeloitiin
nuoren naisen nisiä.
Vain hetkeä ennen vellikelloa,
lehtikään ei liikahtanut.
Paineet kasautuu.
Heinäpaalin alta heräili
känninen ukko: “Missä olen?”
Päivän koitossa ihmisen mieli.
Avautuu, sulkeutuu luukku värttinän.
Oli rospuutto.

Miehuuskoe
Istun kiukaalla, ei tunnu missään.
Väännän lämmöt täysille, nyt alkaa tuntumaan.
Perse tirisee ja paistuu.
Kello tikittää.
Makkaraako siellä grillaat, huutelee mummo.
Tajuntani liitelee käsityskyvyn rajamailla.
Kolmannen asteen palovammat on tosiasia.
Totta tosiaan, joku saa puuronsa helpommalla.

Terävä haukankatse
Isolla nurmikentällä.
Keskellä kenttää, kyyryssä mies.
Ilman vaatteita, luihu.
Katsomo tyhjillään.
Kukaan ei näe ennätystään.
Vain vahtimestari kopissaan.
Vapaus on liikaa monelle.
Määrätön oleminen, avaruus.
Silmistä paistaa rannattomuus.
Kiljupaskaa keskiympyrään.
Oli rospuutto.

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=194 Hevoinen kerrostalossa http://www.mcmaitoparrat.com/?p=161 http://www.mcmaitoparrat.com/?p=161#comments Mon, 17 Nov 2008 16:51:55 +0000 Maitoparta http://www.mcmaitoparrat.com/?p=161
Tuli hommattua aikoinaan hevonen lemmikkieläimeksi.

-Miksei se siinä mene kuin koirakin, tuumasin ja löin kaupat lukkoon. Ostin sukulaiselta halvalla vanhan ravikaakin. Se oli jo juoksunsa juossut ja lahjoitinkin sille lokoisat olotilat elämänsä ehtoopuolelle, kerrostaloyksiössäni kaupungin laitamilla. Ei se koskaan ravikisoissa edes pärjännyt, paras sijoitus taisi olla kuudes jossain maaseuturaveissa. Kuusi oli osallistujaakin kyseisessä lähdössä. Myyrää se muistutti juostessaan enemmän kuin hevosta.
Sen isännällä ei ollut sydäntä laittaa sitä makkaratehtaalle ja olikin vain tyytyväinen kun otin konin vastaan ja annoin sille uuden kodin.

Kaikkeen tottuu, niinkuin sanotaan. Hevonenkin tottui mainiosti kerrostaloon. Ylimmästä kerroksesta maisemat olivat hulppeat yli kaupungin pienestä yksiöstäni. Sieltä hevonenkin mielellään katseli kaupungin näkymiä ja hirnahteli jos sen ögylääriin osui jotain mielenkiintoista nähtävää. Kauemmas se oppi katsomaan kiikarien avulla. Ja näki sieltä ihan Vermoon asti, jonne se keskiviikkoisin aina kiikaroikin, V5-ravien aikaan.
Parvekkeella se viihtyi enimmäkseen muutenkin, mutta kylminä talviöinä se kopisteli kaviollaan ovea, josko pääsisi sisälle. Päästin sen usein yli -20 asteen pakkasissa yksiön lattialle pötköttämään. Lattian olin vuorannut heinillä ja sahanpurulla, siihen se rojahti aina niiden päälle ja kuorsasi kuin korsteeni.

Hevosta ei tarvinnut lähteä aamulla ulos kusettamaankaan kuin koiraa. Ensinnäkin se nukkui myöhälle, ja nousi vasta kun oli saanut ämpärillisen kauroja hetulaansa. Sitten se otti vielä ruokaperäiset, kunnes nousi jaloilleen. Rakko vaati tyhjennystä. Vanhalla tutulla sanonnalla on kyllä todellisuuspohjaa, eli “kusettaa kuin palokunnan hevosta.” Se oppi itse avaamaan parvekkeen oven aikanaan ja kohta nesteet lensivätkin komeassa kaaressa seitsemännen kerroksen parvekkeelta taloyhtiön takapihalle ja pyörätelineille. Sitä tuli todella kuin palokunnan letkusta.

Monenmoista kommellusta hevosen kanssa läpi elettiin. Pääasiassa kerrostalon muut asukkaat olivat siihen tyytyväisiä. Talonmieskin myöntyi hevoshankintaan sillä ehdolla että se ei aiheuta häiriötä ja siivoan itse sen skeidat. Lapio olikin aina vakiovaruste kun ulos lähdettiin. Eikä se haukkunut huoneistossa niinkuin naapurin perhoskoirat. Se piti turpansa kiinni. Rapuissa se nelisti menemään aina tukka putkella, oltiin sitten menossa ylös tai alas. Jouduin vetämään sen kavioiden ylle joskus villatossut rappukäytävässä. Kopse oli sen verran rajua aika ajoin kuitenkin.
Säästin noina aikoina bensarahoissa pitkän pennin kun Auvon kyyditsemänä kuljin töissä ja vapaa-ajan harrastuksissa. Ja oli siitä seuraakin. Ymmärsi puhetta ja katseli tv-ohjelmia siinä missä minäkin. Osasi hirnahtaa oikeissa kohdissakin kun jotain komediaa katseltiin.

Omansa siitä lopulta pois sai ja vähän enemmänkin kun makkaratehtailijan auto haki sen sitten aikanaan metwurstivärkiksi.

]]> http://www.mcmaitoparrat.com/?feed=rss2&p=161